23. joulukuuta 2012

Joulu - ilmeisesti rauhallisuuden aikaa.



TÄ? Oli ensi reaktio kun joulu-aaton-aaton-aattona pamautimme Annin kanssa Opeliksin Länsi-himoksen parkkipaikalle. Autoja hieman yli kymmeneltä lauantaiaamuna parkkipaikalla oli pauttiarallaa 15-20kpl, eli normihissilippujonotuksia ei hirveemmin tarvinnut stressailla, pitipä ihan autoa parkkeerattaessa siristää silmiä, josko hissit pyörivät laisinkaan kun perus Himos-ruuhkaan on ajansaatossa jo jokseenkin tottunut, mutta pyöriväthä ne.


Pakkasmittari näytti kirpakat -18astetta, joten joskopa se yhditettynä joulunaluskiireisiin pitivät ihmiset muissa askareissa ja poissa mäjestä? Aurinkokin paistoi taivaanrannasta koko päivän – eipä siis hirveästi enempää voinut toivoa.



Sen verran pitää kuitenkin Himoksen suunnalle heittää pyyhkeitä kehään, että meikäläisillä kun on olemassa Skicardit molemmilla ja sitä myöten tottunut hankkimaan ne kaksi päivälippua yhden hinnalla suurimman osa talvesta ilman sen kummempia lisäkustannuksia, niin Himoksen fiksut talouden pitäjät ovat kuitenkin keksineet uuden keinon ottaa lisä-euroja autuaan asiasta tietämättömiltä asiakkailta. Nimittäin aikasemmin kun heidän kaikki hissilippunsa ovat olleet etäluettavia, niin nytpä sitten ei. Kaikki hissiliput pitää ladata sille Himoksen OMALLE etäkortille – eipä hirveästi etäkortit auta 250km:n päässä kotona lipastossa, kun ei niitä aikaisemminkaan ole Homoksella tarvinnut. Itsekin olen joskus Himoksen oman kortin hommannut, mutta sehän on jäänyt aina kotiin kun ei sitä ole tarvinnut, joten nytpä sitten kahteen pekkaan räpsähti siihen hissilippujen hinnan päälle vielä 10euron lisäkulu Homosaccess-korteista, joita ei ainakaan suomessa paljon muualla käytetä. Kakan maku jää moisesta suuhun.





Muutoin laskeminen oli aika timangia. Auki olivat Länsi-Himoksen mäkien lisäksi Keskimaan yksi mäki ja kuten aiemmin tuli mainittua ei muista ihmisistä tarvinnut välittää – velivenäläisetkin taitavat vielä olla kotirintamallaan odottelemassa pakkasukko-päiviä.

Viikonloppu muutoinkin heilahti Tampereen suunnalla mökkeillessä ja kameraa oli pakko hieman laulattaa talvisissa maisemissa, avot:




20. joulukuuta 2012

Puikkari!

3-2-1-mene! Ja antti painaa kun Palanderi konsanaan Talman ”takajyrkkää” silmät kiiluen… Paitsi, että on arki-ilta ja rata puuttuu, sekä mies on ensikertaa ikuna ihan oikeiden puikkareiden selässä. Suksissa kun on pituutta 165cm ja kääntösädettä 12,6metriä, niin olo on jokseenkin omituinen – meikäläisellä kun yleensä on jalassa aikalailla isompia suksia, joissa kääntösäteet pyörivät siellä jossain toisen kymmenen metrin paremmalla puolella.

ATAAAK!

Jo ensikäännöksistä on selvää, että jalassa eivät ole mitkään kruisailusivakat. Suksia pitää laskea, ei liikaa, mutta sopivasti. Painoa ei sovi missään vaiheessa päästää laisinkaan takapenkin puolelle ja kantinvaihto tapahtuu silmän räpäyksessä. Telemarkista tuttua yläkropan kiertoa pitää oikein keskittymällä välttää ja paine pitää jatkuvasti pitää monoissa säärtä vasten. Tuntuu kuin olisin täysin missannut aikasemmin tämän koulukunnan, jossa talman minirinteessä pystyy sivaltamaan syviä leikkauskäännöksiä useamman kymmenen yhdellä laskulla. Myönnän itselleni, että vaikka suksien grafiikat ja habitus viestivät vahvasti keskinkertaista tylsyyttä, niin tämä puikkarointihan on hauskaa!

tykit laullooo!

Sladissa ei noita Ice-T:n Coco-vaimoa muodoiltaan muistuttavilla pätkäsuksillä lasketa muuta kuin pysähdyttäessä, muuten ovat jalat solmussa. Ensimmäistä kertaa 100 flexillä varustetut monto tuntuvat hieman löysiltä – pitää vissiin boosteristräppiä miettiä ihan tosissaan alkuperäisten tarranauhan tilalle…? Joka tapauksessa, meikäläinen on täysin myyty lyhyen kääntösäteen maailmaan. Aikoinaan telemarkin laskeminen lähti siitä ajatuksesta liikkeelle, että lähimäissä olisi jotain intoa laskea ja pari talvea tuota mystistä kyykkäilyä opetellessa lähimäkilasku olikin taas täynnä uuden oivaltamista. Sitten kun jossain määrin telemark alkoi olla jo lihasmuistissa ja lasku sujua jo itsellään, hankin nahkamonot ja taas oli uuden oppimista kovasti ilmassa – nyt tuota kaivattua uutta-suolaa lähimäkitouhuihin tuo näköjään puikkarointi!

Kamaketkut

Parempi puoliskoni Anni oli eilen mäessä myös, menin sitten lainaamaan hänelle tuoreimpia telesmark-hankintojani, eli DPS:n 105Wailereita ja vähän nyt vaikuttaisi siltä että meikäläinen ei niillä suksillä ilmeisesti enää laske =).

Anni painaa!

18. joulukuuta 2012

Kerrostalosuksijan huoltodilemma


Suihkis, sanoo hyvin huollettu sivakka. Jo tovin olen Keski-Uusmaalaisena tuskaillut hyvien suksihuoltopalveluiden asettumista hyvän matkan päähän Keravan ghetoista ja keskittymistä. Joka syksyinen dilemma on ollut, että mihin sitä suksensa kärräisi hemmoteltaviksi, kun kerrostalon asukkina ei oikein holtsita lähteä omissa fasiliteeteissa olohuoneen lattialla kantteja teroittelemaan ja pohjia voitelemaan? Etelän suunnalla varteen otettavimmat vaihtoehdot ovat tottakai isonkirkon Skiservice tai Espoossa sijaitseva Mankkaan Suksihuolto ja hieman pojoisemmalta suunnalta löytyy Timanttikantti Lahdesta. Maantieteellistä etäisyyttä täältä keski-uudenmaan bermudankolmion eteläkärjestä näihin hyviksi todettuhin sivakkahoitoloihin kertyy n.30-70 kilometriä, joten sivakoiden kärrääminen ja noutaminen ovat sinällään jo rahakkaita "retkiä" kun reissuja pitää pari heitää, jos suksensa halajaa vielä huollosta takaisinkin.
Googlehan koittaa kovasti avittaa epätoivoista kivillelaskijaa kun suksihuoltoa hakee interwebzin syövereistä, mutta aina pinnalle pompsahtelevat nämä edellä mainitut ns. "kovatluut". Itse päädyin kuitenkin muistaakseni jonkun 30minuuttisen intensiivisen "etsi-ja-pety" projektin päätteeksi löytämään Tuusulasta, eli tuosta kotipitäjän naapurikunnasta lafkan nimeltä Tuusport, jossa ainakin heidän "nettisivujensa" perusteella suoritetaan polkupyörähuoltojen ohella myös laskettelusuksien huoltoa 25vuoden kokemuksella. Kerran aikaisemmin olen lähialueen eräässä "sporttikaupassa" suksiani huollatanut ja niillä sivakoilla ei pohjien ajamisen jälkeen sitten enää hirveästi laskettu kun pilalla olivat perkuleet... Eipä muuta kun sukset kainaloon ja haastattelemaan Tuusportin ukkoa. Päädyin pikku jutustelun jälkeen jättämään kaksi paria telesbög-vermeitä huolenpidon alle ja ei muuta kun jännittämään lopputuloksia.

Tehdyn työn jälki oli ainakin silmämääräisesti varsin mainiota ja huoltomiekkoinen oikein kertoi, mitä suksille oli tarkemmin tehnyt - kaposemmat puikot oli ajettu koneella, kantit teroitettu ja pohjat voideltu, leveämmille eli banaaneille ei koneajo ollut passannut kun ovat liian leveät, joten muutoin käsittely oli sama kuin edellisillä, mutta pohjat oli ajettu käsin ja hyviltä näyttivät silti. Tässä pari kertaa nyt mäessä käyneenä voin myös jalkatuntumalla kehaista huollon jälkeä, eli kantti pitää ja suksi luistaa kuten pitääkin. Hintakaan ei ollut aivan samoilla sfääreillä kuin muissa huoltopuljuissa. Ja huom. tämä ei ole mainos, vaan tällainen puskaradiovinkki kaikille suksihuoltojen välimaastoon pudonneille suksisankareille - Antti ainakin suosittelee kokeilleena.

12. joulukuuta 2012

Vanhana ukkona mäessä - kokeiltu on.

Murrr, sanoo vanha ukko. Rohkaistuin ja painoin keskiviikon ratoksi Talmaan ottamaan selvää vasemman polveni laskukunnosta tiistaisen umpihankilenkin kokemusten rohkaisemana. Lääkäri kun maanantaina totesi, että jalka on ehjä, niin pitäähän sitä hetsilleen lähteä liikkeelle. Kävin vetäsemässä (pitkästä aikaa polvituen kanssa) umpihankilenkin eilen ja täytyy myöntää, että olin hieman jopa yllättynyt kuinka hyvin juoksu sujui ja ettei polvessa ollut tänä aamuna mitään tuntemuksia.

ihan vähän eriparia?!

Auton konttiin siis sekä telesböög-vermeet kuin alpiinot. Starttasin tutummalla telemarkilla ja hyvältä tuntui, heti monojen kiristelystä lähtien. PAITSI  - kun oli aika alkulämpöjen jälkeen ruveta tuuppaamaan tosissaan, niin eipäs mies uskaltanutkaan painaa täysillä kuten normaalisti, vaan se vimonen atakki puuttui - ehkäpä ihan tervettä hissuttelua tai koekus siitä, miltä tuntuu laskea sitten n.15-20 vuotta vanhempana!? Joka tapauksessa kantilla tohti mennä, eikä mitään kipuja polvessa tuntunut. Alppirensseleillä puolestaan vauhti oli tottakai enemmän, mutta sama homma oli trendinä - ihan täysillä ei vaan uskaltanut runtata. Voihan sekin tietysti olla, että kun jalassa olivat 190cm pitkät rautakanget niin talma "takajyrkkä" saattoi olla hieman liian kaponen?! Mutta kaiketi hyvä oli tuntuma ja fiilis ihan ok näin jälkikäteen, pitää vaan ottaa rauhassa ja laskea tuo jalka entiseen kuntoon - huomenna siis meshilään!

testigearit. Downin syndrooma menee muuten yllättävän sutjakasti kantillansa - puikkarifiilis!

10. joulukuuta 2012

How to dodge a bullet?


No minäpä kerron... Tai siis, enhän mä nyt oikeestaan mitään vaistäny - olo on ollu viimeset 9päivää tosin kuin seisois viritetyn aseen piipun edessä. Muljautin nimittäin samana päivänä kun käytiin Maltsussa tuikka pyydaa, vasemman polveni sen verran ikävästi, että mielessä kävi jo aika ikäviäkin mielikuvia. Allekirjoittaneen vasen polvi on nähkääs aikoinaan n.2002 kokenut liian pitkän streettihypyn seurauksena ns. "Unhappy Traidin", jossa menee kolme osaa polvesta rikki (mun tapauksessa ACL, kierukat ja sääriluu murtui). Ja kun tuo ei riittänyt niin täyden kuntoutuksen jälkeen n.2vee ekasta leikkauksesta, polvesta kuului taas NAPS ja eturistiside meni taas rullalle (älkää pelatko salibandyä). On siis tota lasarettia ja kuntoutusta tullut ihan jokun kuukausi tähän mennessä kärsittyä, joten viikon takaisen muljauksen jälkeen olo ei ollut kovin häävi.
Yllä viimeisimmän puukotuksen aikainen polaroidi.
Polvi ei sinällään kokenut suurempia kipuja koheltaessa, eikä niinkää muljahduksen aaton iltanakaan, mutta jalka tuntui todella oudolta. Turvotusta ei mahdottomasti ilmennyt, mutta tottakai pieni turpoaminen sai meikämandoliinon nupin sen vertta sekasin, että mielessä synkkeni... Teidän kyllä, että jos joku "ligamentti" menee poikki, niin verta tai muuten vaan nestettä polveen kertyy melkoisesti, mutta tottakai mielessäni järkeilin, ettei meikäläisen jalassa jo pari kertaa korjatut jänteet enää mitään vuoda - paskana ovat, KAIKKI!
Siunattu kuitenkin olen jonkin sortin vakuutuksilla ja voi perk**e, kun etukäteen tiesin ettei oma insurenssi ainakaan korvaa tosta jalasta enää pennin vertaa... Mutta ihana mainitsematon työnantajani, kuinkas ollakkaan omaa sen verran kattavan turvan, että ukkoo lekuriin ja sassiin! Viikko tässä on nyt vedetty nappulaa naamariin ja synkistelty kipeilevän polven kanssa - kunnes tänään pääsin vihdoin ORTOPEEEEDILLE! Pari tiukkaa vääntöä, röntgeni ja kysymys; "ootsä Sapporoon, vai mihinpäin Japania menossa? No aivan sama, reissuun pääset kun tää sun jalkas on ihan ehjä!" Nivel on kyllä kulunut kun piru, mutta ehjä se on...

Feikkinä pauderia Maltsussa - Harri räppäs kuvan.


Eli, nyt loppu synkistely ja alko taas (toivottavasti) normielämä. Sporttia kivun sallimissa rajoissa ja mäkeen jo ehkä tällä viikolla - OLEN ELOSSA! ...mutta otamma rauhallisesti.

3. joulukuuta 2012

Urbaanit pauderit 12/13 VOL.1!

Heipparallaa sano! Männä perjantaina nimikkomyrsky Antti teki tuhojaan ja jälkiään eteläsuomessa ja sehän passasi kaimalle varsin hienosti. Lunta nimittäin kaima heitti yllättävän kivasti ruuhkasuomen päälle ja tämähän aiheutti jo pientä puuteripaniikkia. Lauantaiaamusta piti siis tottakai lähteä tsiigaamaan pelipaikat, eli Malinkartanon jätemäki sekä Paloheinän hiihtoparatiisi, tällä kertaa siis auton nokka käännettiin kohti etelää!

Harri Maltsun topissa urbaanihiihtomaisema taustallansa

Maltsuun saavuttaessa paniikki valtasia miehiä entisestään, nimittäin portaissa ennen meitä paineli ylöspäin jo kolme ukkoa laskuvälineet olallaan - ei muuta ku vermettä jalkaan ja kiireen vilkkaa polkemaan lauta-bootpackia ylöspäin. Luntahan ei topissa ollut juuri laisinkaan vaan idästä puskenut tuuli oli kuljettanut vlakoisen kullan bäkkärille, jossa koiranputkien aiheuttamien pannujen lisäksi saatiin myös aika hyviä käännöksiäkin aikaiseksi, ainakin valokuvissa:

Ville korjaa satoa!

Pääsipä allekirjoittanutkin sivaltamaan, Harri kuvas.

Maltsun koluamisen jälkeen päätettiin ottaa taas pirssi alle lähteä ruopimaan kohti Paloheinän ylävuoristoa. Lämmittelykahvit latukahvilassa naamariin ja törmälle - jossa pulkkakansa oli valannut ensimmäisen mäen, mutta eivätpä perkuleet olleet tajunneet mennä laskemaan Paloheinän sivumaastoon. Sidecountrylla meitä odotteli suhteellisen pätevä lumipeite nurmimäen päällä, joten ei muuta kun sukset alamäkeen ja kameraa tulille.

Harza ja vilperi nousemassa uudelle kierrokselle
VILLEEEE!

Ja viimeisenä vielä päivästä videotuotos, jossa hieman korpoa ja järkkärivideoo, kannoin repussa oikein slideria, eli rensseliä oli mukana kunnolla! 



Näyttäis vähän siltä että oli ihan hyvä päivä, vaikka ukot ovatkin vähän "out-of-focus"...



26. marraskuuta 2012

Talvi tulee - ota KOPPI!

Nyt ei ole Jesse tulossa, vaan ihka oikea talvi - tai ainakin niin sääsedät väittävät kiven kovaa ja Iltalehtikin uhitteli että "torstaina luvassa on LUMIJUMI!" En tiedä onko kovinkaan fiksua huudella ennen kuin tipahtaa, mutta sen verran vahvasti tuo pitkään vallinnut matalapaine näyttäisi väistyvän etelään, että tulee se lumi taas - jossein muuten niin ainakin vähäksi aikaa!

Päivän kuumin uutiskuva, Keravalla ainakin thumpannee?

Muutoin tässä ei etelän mies olisikaan järjissään tainnut pysyä huikean lämpimän syksyn aikana, kuin hieman taas keskittymällä perinteiseen kuntopuolen kohottamiseen. Painoa on tullut pudotettua kesäisen Ameriikan herkuttelureissun jäljiltä n.6kiloa tähän mennessä (riippuen miten vahvasti mies on vaakapäivänä syönyt) ja samalla viikon reenimäärätavoite on kuudessa erillisessä harjoituskerrassa tällä hetkellä. Ja kyllähän se on melkosen antoisaa ollut alkaa taas hyvin huilatun ja laiskotellun kesän jäljiltä liikuttelemaan läskejänsä, kun ei tota kroppaa nyt aivan täysin lämpimään vuodenaikaan ole onneksi tullut turmeltua pientä vararengasta lukuunottamatta.

"työkaluja PERKELE!"

Ehdottomasti paras motivaatio on kuitenkin aikasempina talvina hikoillut ja puuskutetut suksikeikat skinnaillessa ja pusikoissa rämpiessä, kun köörin kovakuntoisimmat jolkottavat kohti seuraavaa seikkailua tai huurteista afteribisseä. Tulevana talvena MINÄ en sitä viimeistä kebua avaa - ja onhan sille kaljalle kyllä joka talvi aina paremmin sijoittuneena tullut riipastua - varokaa siis reissukaverit, saatan yllättää tänä talvena!
Agendalla on aina hikipisaroita pudetellessa ollut joko, juokseminen, lihaskunto, kahvakuula tai squash.

Vippasimpa tohon kylkeen muuten Movemberin viimeisen viikon kunniaksi pienen kollaashin Marraskuun viikseilyistä - ja voin Mevemberiä kokeilemattomille kertoa, että miehelle ja hänen viiksillensä muotoutuu jo reilussa kolmessa viikossa varsin luja tunneside toisaansa. Matkan varrella on eteen myös sattunut monta kannustavaa selkään taputusta, mutta myös ignorentteja hölmöksi-haukkujia, joiden mielestä viikset eivät sovi tähän maailmaan. Saattaa tulevana lauantaina olla haikeat tunnelmat kun ylähuule räkäjarrut jättävät tämän maailman... yhyyy!

Muuta oli viisket tai ei - uskoisin, että tulevana viikonloppuna jopa eteläsuomessa laitetaan sukset jalkaan, jossei hissillä hiihtäen niin sitten lihasvoimin!

10. marraskuuta 2012

Tekolumimäki #2

Kops! Pakkanen tuli ja pakkanen meni. Sen verran kuitenkin lämpötila kävi miinuksen puolella, että etelä-härmän mäjet saivat lunta tehdyksi lämpimän kelin perään sen verran, että joku mäki saatiin taas auki. Tällä kertaa VihtiSki veti pisimmän korren ja jopa vaivautuivat avaamaan pienen lumetusjakson perään isompaakin rinnettä pelkän kakararinteen ja hiihtoladun lisäksi. Eipä varmaan muutoin itse olisi tullut lähdettyä työstämään tuonne plussakeliin alamäkihiihtoa, mutta kun piti päästä kokeilemaan viimeisintä suksihankintaa.

Kyllä se kieltämättä jonkin sortin paloa laskemista kohtaa vaatii, että tätä lähtee vähän pidemmältä harrastamaan...

sävysävyyn alustan kanssa

Mäki olikin skeptisyydestä huolimatta varsin leikkisässä kunnossa, eli pakkasyönjäljiltä plussa keli oli pehmittäny rinteen kunnon perunapelloksi ja jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kun allekirjoittanut niin mäki oli kuin riksun offarit toukokuussa konsanaan - kevät hiihtoa siis syksyllä?! jep. Ja mieluummin tuota pehmiää röykkyä laskee kuin kivikovaa tykkijäätä.

Yllättävän paljon porukkaa oli mäkeen kuitenkin lähtenyt



Pistin siis jalkaa seinältä DPS:n 105Wailerit, joihin männä viikolla ruuvailin G3:n targat worldcup-jousilla ja ekaa kertaa siis kyseisellä mallilla mäjessä. Suksi ilmeni olevan heti startista lähtien varsin nopea ja ketterä laskea, eikä menoa haitannut laisinkaan jos värkkejä kallistaa kantillensa. Kääntösäde tosiaan noissa 105mm leveissä suksissa on jopa 25metriä, mutta tänään lasketun perusteella todellisuus on huomattavasti lyhyempi. Tiedä sitten, asensin siteet +1-kohtaan, joten saattapi sekin avittaa sivakan kuskaamista - ja ehkäpä melko neutraali jalkavuus auttaa myös osaltaan kurvailun helppoutta.  

8. marraskuuta 2012

Kamas-homos (latinaksi)

BOJOING! nyt taas lähti lapasesta. Skiexpo-vkl tuli ja meni, eikä ollu OIKEESTI mikään tarkoitus hankkia suksia, MUTTA joskus ei asioille vaan voi mitään... Nimittäin antti-pojan lompuukiin tuli 250€ lovi ja nurkkaan ilmestyi kaksi paria suksia (muistakaa nyt toi budjetti). Herra "hyvä-diili" kehitti itselleen vähän rinnevärkkiä; Atomic SL 12 race puikkarit ja (prrrrrr!!!!) DPS Wailer 105 hybridit! kyllä - myös sdp:t! Nyt saattais toivoa, että joku mäki taas avaa hissinsä niin pääsee speksaamaan tosissaan - polvet ympäri puikkareilla ja telekarvailua sdp:llä.

siinä tän talven valikoima, oikeesti saattaa välillä olla vähän vaikeeta valkata millä lähtee mäkeen =)

5. marraskuuta 2012

missä se skene menee?

Tsah. Kaikesta päätellen skene menee perjantai-iltana Wanhalle ylioppilastalolle taivuttelemaan suksia, tsiigailemaan laskupätkiä ja juomaan kaljaa. Muutoin Pyhäinpäiväviikonloppuna immeiset käyskentelevät messukeskuksessa Skiexpoilla - ja näin tein minäkin. Painopiste tosin viikonlopun meiningissä oli meikäläisen kohdalla vapaalaskuiltamat Wanhalla. Sen verran hyvä meininki oli iltamissa, ettei lauantaina vielä tästä afterin viettäjästä ollut messukeskukseen lähtijäksi... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli sunnuntaina sitä itsekin pääsi vääntäytymään expotohinan keskelle.



Vapaalaskuiltamista jäi (tällä kertaa) melkonen dagen-efter jostain kumman syystä, mutta myös väsymyksen lisäksi käteen jäi hyvä fiilis. Hyviä laskupätkiä nähtiin isolta kankaalta (tosin osan joutuu vielä katsomaan uudelleen jostain syystä jälkikäteen), hyviä suksikavereita tuli morjenstettua ja juttu tuntui luistavan mekoisen infernaalisella intensiteetillä ja porukalla oli hyvä fiilis. Suksisalista löytyi mielenkiintoisia sivakoita ja moilanenkin näytti ilmestyvän jostain!

Moilanen tutustuu Black Crowsin sivakoihin - Kuva; Sami Evilä.

Expoilta jäi puolestaan päälimmäisenä mieleen melkoinen markkinahumu. Olihan tänä vuonna kyllä esille saatu vaikka ja kuinka sivakoita, mutta ilmeisesti näin 2010-luvulla Skiexpojen kantava teema taitaa olla ostaminen? Ja tottahan toki, jos jotain ratkaisevan tärkeää olisi tällä hetkellä vielä vaille, kuten nyt vaikka jotain laskuvaatetta, sivakoita tai tulevan talven matka vielä uupuisi, niin kyllähän tuolta saisi hankittua varmasti kilpailukykyiseen hintaan edellämainittuja. Mutta eipä siinä - messuviikonloppu on takana ja normaalisti nyt alkaa armoton kauden avauksen vartoilu. Tänä vuonna kausi on tosin jo onneksi auki, joten odottelun kohteena voisi tällä kertaa olla vaikka SEN oikean talven saapuminen - Talman lähitörmäkin kun laittoi taas lapun luukulle kelien lämmitessä, lokakuussa mäen avaaminen oli kyllä hatunnoston arvoinen efortti Sipoon apleilla! Hiihtämisen sijaan nyt kasvatetaan sitten vaikka viiksiä;

4.11. -tilanne. Movember kehitystä voipi seurata TÄÄLTÄ ja jos miesten terveys ja hyvinvointi on muutenkin lähellä sydäntä niin hyvän asian puolesta voi myös lahjoittaa oikein oikeaa rahaa linkin takaa.



31. lokakuuta 2012

ÄLKÄÄ enää äänestäkö!

EDIT; äänestys loppu just ja 5.sija tuli. relaa.comin äänten perusteella olis tullu 2.sija, mutta fb-äänestys heitti kelkan ympäri ja nyt jäätiin rannalle ruikuttamaan... KIITOS kaikille äänestäneille. Videon kanssa tuli aika monta tuntia viriteltyä, joten tsiigailkaa sitä tuosta:



"Waiting for it..." from antti ruohonen on Vimeo.



Huomenta kaikki ihanat ihmiset! Nietos challenge on käynnissä ja virittelin omalta osaltani kisaan 2,5minuuttisen pätkän teemana LUMI. Pyytäisinkin teitä äänestämään meikämandoliinoa jatkoon (kyseessä kun on kisa), vaikkakin muutkin ehdokkaat ovat varsin mallikkaita.

SEURAAPPA SIIS OHEISTA LINKKIÄ RELAAN ÄÄNESTYKSEEN JA ÄÄNESTÄ TOTTAKAI #10 - ANTTI ANAAL... eiku finaaliin!!!


30. lokakuuta 2012

Lokakuu - Talma - lumi?!

KYLLÄ, sano! Saattaa siinä elefantin muistikin olla kovilla, jos kysellään, että ”milloin on viimeksi pistetty Sipoossa sivakat jalkaan Lokakuussa ja ihan oikealla lumella?” Vaan eipä tarvi vähään aikaan moista muistella. Tottakai se on PAKKO, ainakin periaatteesta lähteä suksimaan heti kun olosuhteet sen sallivat, joten ei tarvinnut eilen montaa kertaa miettiä tiistai-illan menosuunnitelmia kun Talma naamakirjassa avaamisestaan huuteli. Painettiin siis Annin kera Ooppelit letkassa kohti Sipoon vuoristoa ja tottahan se oli, että mäessä oli lunta.


snadisti vihertää.
Eipä tuo ”perherinteen” kondis nyt aivan sydäntalven herkkukelejä vastannut, mutta voi pojat kun oli siistiä suksia menemään! Ensimmäiset pari mäkeä tosin tuntuivat taas, ettei olisi suksilla ja saatika telluilla laskenut koskaan, mutta kyllä tunnin tahkoamisen jälkeen suksi kulki kantillaankin pariin otteeseen melkoisen väkivaltaisista ”nimismiehenkiharoista” huolimatta. Ja ISO plussa Talman köörille siitäkin, että tällä kertaa kaudenavausmäessä oli reilit ja pressit laitettu ainoastaan mäjen toiseen laitaan molempien reunojen sijaan ja mäkeä uskalsi viilettää vauhdikkaastikin ilman risteävää lökäpöksyliikennettä.

KAIKKI MÄKEEN – HETI!

Annikin hyväksyy!

11. lokakuuta 2012

Nippon STOKE!

Jos et jo jostain syystä ole tsiigaillut oheista Salomonin Freeski TV:n uusinta filkkaa niin suosittelen suorittamaan sen vähän niin kuin A.S.A.P. Itse olen tästä filmistä melkoisen innoissani, koska jullit olivat kuvailemassa laskujaan juurikin samaan aikaan kun meikäläinen & co. oltiin Hakubassa töhöttämässä sitä kaikista pyhintä eli pauderia. Ja niinhän sitä lausuttiin morot ite Abman ja Townsendin kanssa kun bussia vartoiltiin Cortinassa takaisin kämpille. Nyt siis suitsait sukkelaan kursori playn päälle ja pauderifiestaa kuvaruudulle - tota on taas luvassa tammkussaa 2013 - se ajatus rauhottaa kummasti... Niin ja Abman sauvat on melko japani-uskottavat.

2. lokakuuta 2012

Syksyssäkö kliffaa?

Zädäng. Kaikki aina valittaa ko syksy on ihan perssiistä - ja onhan se sitä. Mutta, onpa tuossa märässä ja kylmenevässä vuodenajassa myös kauniit puolensa. Henkilökohtaisesti syksy merkitsee lähinnä talven tulemista ja sitä myöten on ehkä tuskaisin kaikista vuodenajoista odotuksen ollessa viimeisimmillään ennen talven suomia iloja ja reissuja. Alla pikku editti pätkistä, joita on tullut kuvattua tässä viime viikkoina. Musiikista vastaa vallan mainio Half Past Never Band - tsek it out!



28. syyskuuta 2012

magiaa!

Juu, sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä meikäläinen on ihan lumoissaan tuosta filmihommelista. Tottakai digikuvat saa käteen hetsilleen ja niitä voi sitten joko parannella tai pilata jälkikäsittelyllä vaikka kuinka paljon, mutta filmirullalle räpätyt kuvat kun saa kehityksestä kouraan niin olo on kuin jouluaattona. Tunnelma kuvissa on mielestäni maaginen ja jotenkin digikuvia syvällisempi. Ja ehkäpä syy siihen on juurikin se, ettei noita kuvia pääse sen enempiä manipuloimaan kehityksen jälkeen (ellei nyt skannauksen jälkeen väkisin halua)...

Negatiivista negatiiville kuvatessa on tosin se, että onhan tuo filmien kehitys nykyään ihan homokallista. Viimeisimmistä filmirullista maksoin kehityksestä n.22€ rulla, eli n. 20 kehitetyn rullan hinnalla lisääkin jo digikalustoon vaikkapa yhden laadukkaan objektiivin tms. Mutta kuvataan siis nyt harjoituskierrosten jälkeen harkiten ja lompakkoystävällisemmin.

Alla kuvia siis toisesta ja kolmannesta kuvaamastani filmirullista, joista toinen oli 400:n värifilmi ja toinen puolestaan vastaava 400:n mustavalkorulla. Objektiiveinä käytetty edelleen Hexanonin 40mm 1.8 ja pidempää 70-200millistä teleä. Skannatessa kuvat menettivät taas hieman parasta särmäänsä, mutta kuitenkin tunnelma ja meininki ovat edelleen tallella - ja edelleen katse harhailee laukaisimen räpsähtämisen jälkeen tutkailemaan kameran takapeltiä =)

Anni Sipoonkorvessa

Etana piirrellyt nimmarinsa parvekelasiin.

Timelapse "behind the scenes" niin lentokentältä kuin Vuosaaren satamasta

Vuosaaren nosturit vastavaloon telellä

Mutsi sienien pauloissa.

Vetomestari

peilikuva mökillä







27. syyskuuta 2012

räps!

Ai mitäpä tässä muuta - nyt kohotellaan kuntoa kohti talvea ja jonkin verran on myös riekuttu pihalla kamera kourassa kuvaillen niitä-näitä. Pari rullaa filmiäkin on juuri kehityksessä, saas nähdä mitä niistäkin tulee. Jospa sitä seuraavaksi taas niitä filmikuvia, mutta nyt alla muutamia digiruutuja.

Autoilua

mini-vetomestari Vuosaaren sataman "Horisontti" katsojatasanteelta.

Lisää suomalaista vientiä.

Rapuja on myös tapettu ja syöty kovasti.

Kävinpä Lentokentän kaltseilla vähän lentokoneitakin videoimassa, kovaa hommaa tuo lentskaribongaus...